Hyvinkin kuvaava tuo vanha kuun nimi. NImittäin jos ei tule lunta, niin on tosi pimeää.. esimakua siitä on nyt saanut pari kertaa, kun oon ajellut illalla keskustasta kotiin (n.5 kilsaa). Meidän tiellä ei ole valoja, eikä viimeisellä polkupätkälläkään. Ei uskalla pojan kanssa ajella, ettei vaan aja harhaan. Marraskuussa on mielikin monesti pimeä, ajatukset synkkiä. Onneksi on piristysruiskeita (parit luokkakokoukset, illan istumisia yksittäisten ja monituisten kavereitten kanssa, pikkujouluja, vuosijuhlia ja messujuttuja). Siltikin tällä hetkellä on mieleni musta. Hiljaisuus. Yksinäisyys. Vieläkin vähän kipeä, onneksi enää yskä jäljellä. Öisin se on kurja kaveri.

---

Yskä vain jatkuu.. jos jatkuu vielä ensi viikolla, niiin pitää mennä uudestaan lääkäriin. Tänään löysin osan, mitä etsin viime kerrellakin, ja tadaa... eli tuttiketjuja näitähän voi sitten käyttää myöhemmin vaikka heijastinnauhoina.

 Ja sitten tein tällaisen iskälle, piti tehdä ajoissa, kun se pitää lähettää

eli kännykotelo, tässä läppä kiinni

ja tässä auki.

Miehen veli täytti tällä viikolla 40-vee, tässä pieni lahja, ja vaatimatonkin vielä

---

Ei pidä mennä asioiden edelle, mutta nyt tuntuu että tauti hellittää otteensa. Ainakaan ei enää yskitä niin pahasti. Onhan tuo kuurikin jo puolessa välissä. Niin, siis lääkärissä kävin tiistaina ja tuomio oli poskiontelontulehdus. Siihen sain viikon antibioottikuurin. Tänään poitsu kävi taas lapsiparkissa, sai hommia taas hoidettua: isille isänpäiväkakku, ja sitten nauhaa luovien ihmisten yhteisleikkiin Mies kaatoi tuosta vajan reunalta ison kuusen, kun nirhasi vajan kattoa/räystästä. Eli yllättäin leikkiin liittyy havuja ja nauhaa. Mitäköhän siitä tuli?.. Ei taida olla vaikea arvata

toinen näistä menee sadelle ja toinen jää meille kotiin tänään tuli mukavaa postia, poitsu sai kummiltaan sadelta nimpparilahjan. Ihanainen myssykkä pieniä korvia suojaamaan

ja kakku isille

---

Tänään kävi ihania vieraita tai eivät nuo niin vieraita ole, vaan ystävä tyttösineen. Kummityttö se vaan on kovin ujo melkein viikon verran poitsu valvotti yöllä (liekkö hammas vai flunssa), mutta viime yön nukkui taas pitkästä aikaa koko yön. Jee! Aamulla oli kiva herätä omia aikojaan, rupesin heti tekemään sämpylätaikinaa, vein roskat ja samalla lakaisin lumet pihapolulta. Siis että lumi on ihanaa kävimme vähän poitsun kanssa potkuttelemassa potkukelkallakin kun pulkka on jossain hukassa (luultavimmin mummin varastossa). Kyllä pientä miestä ihmetytti tämä ihme aine, mitä sataa ja mikä narskuu kengän alla d-vitamiinikuuri on käynnissä, josko se auttaa vaikka lumi tekee sen piristyksen ihan luonnostaan! Ensimmäiset paketitkin on jo jouluksi valmiina ja sitten on joulukuuksi mukavia juttuja tiedossa: alkukuusta (luultavasti 2.päivä) lähden käymään poitsun kanssa savossa, itsenäisyyspäivän illalla menemme koko perhe risteilemään ruotsiin ja 11.päivä lähdemme kanarialle myös koko perheen voimalla