Pitkän aikaa olen meinannut kirjoittaa, mutta en ole tiennyt, mitä. On tapahtunut elämäni musertavin asia. Olen kulkenut huurussa. On ollut tauko. Kaikessa. Viime kirjoituksen aikana aloin olla onneni kukkuloilla. Mutta seuraava viikonloppu muutti sen kauhealla tavalla. Perjantaina kerroin ilouutisen ystävälle. Lauantaina kerroin, että suuri ilo muuttui suureksi suruksi. Siitä alkoi tuskallinen taival eteenpäin. On tapahtunut iloisiakin asioita. Oli äitienpäivä. En osannut siitä nauttia. Ja neljäs hääpäivä. En osannut siitäkään nauttia. Alkoi rullailukausi. No, en osaa siitäkään nauttia. Kaikki tuntuu turhalta. Auto korjattiin ja meni katsastuksesta läpi. Kiva homma tottakai. Ystävä- ja perhepiirissä on iloisia uutisia. Mutta en osaa iloita heidän puolestaan. Tekisi mieli raivota ja itkeä. Monikaan ei tiedä, mitä on tapahtunut, töissä vain esimiehet ja yksi työkaveri, joka on tosin hoitovapaalla. Alle 10 ihmistä. Elämä jatkuu, pikku hiljaa. Päivä kerrallaan, toiset päivät menee helpommin kuin toiset.



äitienpäivälahja ja nimpparilahja kummitytölle


äitienpäiväkortit


toinen raparperipiirakka