Viikko sitten oli paha yskä. Tuntui, että yskii keuhkot pihalle. Ja kuulosti pahalta. Mies sanoi, että mene lääkäriin. Mietin, menenkö vai en, mutta menin kuitenkin. Mietitytti siksi, koska kävin maanantainakin, ja silloin lääkäri sanoi että on flunssa. Hyvä että menin, koska oli nielunpään ja keuhkoputken tulehdus. Sain antibiootit, taas. Ja yskänlääkettä. Lauantaina treffattiin siskon kanssa pitkästä aikaa, annoin nimppari- ja ystävänpäivä muistamiset. Tykkäsi kovasti. Oli aika kylmää, mentiin poitsun kanssa autolla asemalle ja junalla Malmille. Sisko tuli viikistä malmille, ja se kesti aika kauan, oli jäänyt kaksi vuoroa välistä. No ei se mitään, shoppailtiin poitsun kanssa, löysin paljon kivaa kummitytölle, jonka synttärit lähestyy. Sitten kävimme subissa syömässä, ja sitten sisko tulikin. Kävimme katsomassa muita kauppoja, mukaani tarttui paita, kerrankin itselle ja poitsulle talvicroksit. On jo pari kertaa niitä käyttänyt. Sitten käytiin kahvilla ja piirakalla, ja sitten poitsu alkoikin väsähtää, niin lähdimme junalla takaisin päin. Vaihdot on ikäviä, mutta niistäkin selvittiin. Kun ei ollut rattaita mukana, portaat on niillä hankalat. Juuri ennen päätepysäkkiä poitsu nukahti. Jouduin siis kantamaan poitsun anopille koko matkan, ja oli tietty kaikki ostoksetkin. No selvisin, ja autokin lähti käyntiin, ja sitten päästiin kotiin. Mieskin oli palautunut metsäretkeltään. Oli illan,yön, aamun ja päivällä tuli kotiin.

Pakkanen nousi uudestaan, ja keuhko-oireet palasivat. Kävin taas lääkärissä, ja lääkäri sanoi, että nyt pitää levätä ja välttää ulkoilmaa, kun pakkanen käy keuhkojen päälle. Tulehdus on mennyt, mutta keuhkot on herkät. Lepäilen siis pari päivää kotona, lueskelen, hoidan asioita, ja poitsu on anopilla hoidossa. jotta ei tauti taas pitkity, niin ku syksyllä. Luin muuten hyvän kirjan, mikä oli jäänyt joltain hotelliin: Katri Hämeen-anttilan Muistan sinut, Amanda.